Uskonto, sota, rauha -seminaari 18.11. 2000

Vanha Sotakorkeakoulu, Liisankatu 1

Taloudelliset, rakenteelliset ja väestökehitykseen liittyvät konfliktit

Arvi Hurskainen

Helsingin yliopisto

Ihmiskunnan kehitys on osa elävässä luonnossa tapahtuvaa muutosta. Kyseessä on prosessi, jota sen suunnattoman monimutkaisuuden takia kukaan ei pysty ymmärtämään, saati sitten hallitsemaan. Kuitenkin elämme sen harhakuvitelman vallassa, että jossakin on taho, joka tämän kaiken hallitsee ja kykenee ohjaamaan maailmaa viisaalla tavalla, ja meitä osana tätä maailmaa. Jotkut, tosin kovin harvat, uskovat poliitikoilla olevan tällaisia kykyjä. Toiset turvautuvat yliluonnollisiin voimiin, jumaliin, jotka tietävät kaiken ja pitävät huolen, että pahempaa katastrofia ei pääse tapahtumaan. Tai sitten ajatellaan kaiken olevan tarkoitettukin loppumaan. Yhdet haaveilevat tuhatvuotisesta valtakunnasta maan päällä, ja toisille tavoitteena on taivas, jonne valitut ja armoitetut pääsevät, kun taas ihmisten enemmistö tuhoutuu suuressa maailmanpalossa. Ja sehän on niille aivan oikein, syntisiä kun ovat.

Koska en ole vakuuttunut siitä, että maailmaa ohjataan viisaasti lujalla otteella, enkä siitä, että meillä on lupa olla piittaamatta siitä tiedosta, mikä meillä on maailman tilasta, minua on jo usean vuoden ajan vaivannut tietty rauhattomuus. Haluan nyt tätä rauhattomuutta jakaa teidän kanssanne. En puhu erillisistä ajankohtaisista konflikteista, en kritisoi Maailmanpankin, Kansainvälisen Valuuttarahaston tai Maailman Kauppajärjestön rahoitus- ja kauppapolitiikkaa, enkä puutu Suomen tai EU:n turvallisuuskysymyksiin. Yritän pikemminkin katsoa maapalloa kokonaisuutena, rajallisena tilana, jolla on myös rajalliset resurssit elämän ylläpitämiseen. Kun asiaa riittävästi pelkistetään, kyetään näkemään sen ydin.

Sanon näin: ihmiskunnan perusongelma on, että pyritään rajattomaan kasvuun rajallisessa tilassa. Toinen tähän läheisesti liittyvä ongelma on, että pyritään eksponentiaaliseen kasvuun. Mitä eksponentiaalinen kasvu tarkoittaa?

Kun jokin tietty määrä, kuten resurssin kulutus (mitattuna tonneissa tai tynnyreissä vuodessa) kasvaa tietyn prosentin vuodessa, kasvun sanotaan olevan eksponentiaalista. Kasvun tärkeä ominaisuus on, että se aika on vakio, joka tarvitaan tietyn määrän kasvattamiseen kokoaan tietyllä prosenttiosuudella. Esimerkiksi viiden prosentin (kiinteä osuus) vuotuinen (pysyvä aikajakso) kasvu on eksponentiaalista. Tästä seuraa, että siihen että tietty määrä kaksinkertaistaa kokonsa (100% lisäys) tarvitaan kiinteä aika. Tätä aikaa voidaan kutsua tuplaantumisajaksi T2, ja se on tietyssä suhteessa P:hen, yksikön prosentuaaliseen kasvuun. Kaava on seuraava:



T2 = 70/P



Esimerkiksi viiden prosentin vuotuisella kasvulla saadaan tuplaantumisajaksi 14 vuotta.

T2 = 70/5 = 14 v



Kahdessa tuplaantumisajassa (28 v) määrä kaksinkertaistuu kahdesti, siis tulee nelinkertaiseksi. Kolmessa tuplaantumisajassa (42 v) se kasvaa kahdeksankertaiseksi. Neljässä tuplaantumisajassa (56 v) se kasvaa kuusitoistakertaiseksi jne.



Valaisen eksponentiaalista kasvua kahdella todellisella ja yhdellä fiktiivisellä esimerkillä.



Esimerkki 1:



1950-luvulla ja 1960-luvulla maailman öljynkulutus kaksinkertaistui vuosikymmenen välein. Yllä olevan kaavan mukaan tällaisen tuloksen tuottaa seitsemän prosentin vuotuinen kasvu.



P = 70/10 = 7%/v



On tärkeää havaita, että kunakin kymmenvuotiskautena öljyn kulutus on ollut yhtä suuri kuin se on ollut koko aikaisemman historian aikana. Siis vuosien 1950 ja 1960 välillä kulutettiin öljyä yhtä paljon kuin ennen vuotta 1950 yhteensä. Vuosien 1960 ja 1970 välillä kulutettiin öljyä yhtä paljon kuin ennen vuotta 1960 yhteensä, eli kaksinkertaisesti se määrä mikä oli kulutettu ennen vuotta 1950.



Esimerkki 2:



Myös väestö kasvaa eksponentiaalisesti. Vuonna 1975 arvioitiin maailmassa olevan 4 miljardia ihmistä. Tuolloin väestö lisääntyi 1.9% vuosittain. Tuolla kasvuvauhdilla väestömäärän kaksinkertaistumiseen tarvitaan 36 vuotta.



T2 = 70/1.9 = 36 v



Mainitulla kasvuvauhdilla maapallon jokaisella kuivan maan neliömetrillä asuisi yksi ihminen 550 vuoden kuluttua. Ja ihmisten kokonaismassa ylittäisi koko maapallon kokonaismassan 1620 vuoden kuluttua.

Maapallon väestön kasvuvauhdin arvioidaan tällä hetkellä olevan 1.4%. Tuolla vauhdilla väestön tuplaantumisaika on 50 vuotta. Siis vuonna 2050 meitä olisi 12 miljardia.



Esimerkki 3:



Eksponentiaalinen kasvu rajallisessa tilassa



Bakteerit lisääntyvät jakautumalla. Yhdestä tulee kaksi, kahdesta neljä, neljästä kahdeksan jne. Kuvitellaan, että bakteerit jakautuvat minuutin välein. Bakteerit siis lisääntyvät eksponentiaalisesti siten, että tuplaantumisaika on minuutti. Kuvitellaan että yksi bakteeri pannaan pulloon klo 11.00 ja klo 12.00 havaitaan, että pullo on täynnä bakteereita. Jakaantuminen tapahtuu siis 59 kertaa. Tässä on yksinkertainen esimerkki eksponentiaalisesti lisääntyvän kulutuksen suhteesta rajallisiin luonnonvaroihin, esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin. Tämä analogia on syytä pitää mielessä kun etsitään vastausta seuraaviin kolmeen kysymykseen.



1. Mihin kellonaikaan pullo on puoliksi täynnä? (11.59)



2. Jos olisit tuollainen keskivertobakteeri pullossa, mihin kellonaikaan ensiksi havaitsisit, että tila käy ahtaaksi? Koska tähän ei ole tarkkaa vastausta, kuvitellaan tilanne klo 11.55, siis viisi sekuntia ennen kuin pullo on täynnä. Tuolloin bakteerit täyttävät 3% tilasta ja 97% tilasta on tyhjänä. Luuletko, että havaitsisit tuolloin olevan mitään ongelmaa? Tuskin. Seuraavassa on kuuden viimeisen minuutin tilanne pullossa:



11.54 1/64 täynnä (1.5%)

11.55 1/32 täynnä (3%)

11.56 1/16 täynnä (6%)

11.57 1/8 täynnä (12%)

11.58 1/4 täynnä (25%)

11.59 1/2 täynnä (50%)

12.00 täynnä (100%)



Kuvitellaan, ett klo 11.58 jotkut kaukonäköiset bakteerit oivaltavat, että niiltä loppuu tila, ja sen seurauksena suurin ponnistuksin ja kustannuksin käynnistetään ohjelma uusien pullojen löytämiseksi. Ne etsivät meren pohjasta ja arktisilta alueilta, ja klo 11.59 ne löytävät kolme uutta pulloa. Tila siis kerralla peräti nelinkertaistuu, ja bakteerien keskuudesta kuuluu syvä helpotuksen huokaus. Nyt tilaongelma on siis ohi ja bakteerit juhlivat projektin suurenmoista menestystä.



3. Kuinka kauan bakteerien lisääntyminen voi jatkua, jos tilan kokonaisresurssit nelinkertaistuvat?

(Kaksi minuuttia)



11.58 pullo no. 1 on 25% täynnä

11.59 pullo no. 1 on puoliksi täynnä

12.00 pullo no. 1 on täynnä

12.01 pullot no.1 ja 2 ovat täynnä

12.02 pullot no 1, 2, 3 ja 4 ovat täynnä





Rajallisen resurssin elinikä kun kulutus kasvaa eksponentiaalisesti

eli eksponentiaalinen loppuunkäyttämisaika (ELA)



On tiedossa, että maailman mineraalivarat ovat rajalliset. Resurssien määrää ei tarkoin tunneta, vaikka tieto jäljellä olevista resursseista kasvaa koko ajan. Resurssien kulutus kasvaa eksponentiaalisesti. Maailmantalous perustuu jatkuvaan kasvuun, mikä merkitsee myös eksponentiaalisesti lisääntyvää rajallisten resurssien kulutusta vuosittain. Rajallisia ja uusiutumattomia resursseja ovat fossiiliset polttoaineet, samoin myös ydinenergia. Uusiutuvia mutta rajallisia resursseja ovat ravinto ja puhdas vesi. Sitä aikaa mikä kuluu rajallisten resurssien kuluttamiseen loppuun kutsutaan nimellä 'eksponentiaalinen loppuunkäyttämisaika', ELA (Exponential expiration time, EET). ELA on resurssin tietyn koon R, nykyisen käyttötason r0, ja prosentuaalisen käytön kasvun funktio tietyssä aikayksikössä.

Tämä yhtälö on tuttu tutkijoille, mutta on hyvin vähän viitteitä siitä, että sen tuntisivat tai sen ymmärtäisivät poliitikot, teollisuusjohtajat, bisnesmiehet tai ammattijärjestöjen johtajat, nuo jotka puhuvat energiakriisistä, ja jotka korostavat, kuinka tärkeää on jatkuva katkeamaton taloudellinen kasvu. Yhtälöstä ELA on sanottu, että se on aikamme tarkimmin varjeltu tieteellinen salaisuus.



Olettaen, että jokainen meistä nyt ymmärtää, mitä eksponentiaalinen kasvu rajallisessa tilassa tarkoittaa, käymme tarkastelemaan yhdeksää konfliktien vaaraa lisäävää tekijää ja niiden keskinäisiä riippuvuuksia. Erityisesti kiinnitämme huomiota siihen, mihin niistä ihminen voi vaikuttaa ja mitkä ovat toimiemme ulottumattomissa.



Tulevien konfliktien oletettuja syitä:



1. fossiilisten polttoaineiden ehtyminen (energiapula ei uhkaa, mutta vain osa energian muodoista soveltuu esim. kuljetuksiin tarvittavaksi energiaksi)

1.

2. luonnonvarojen, kuten metallien ja muiden uusiutumattomien raaka-aineiden loppuminen

3. pula vedestä (puhtaasta vedestä sekä kasteluvedestä)

4. pula ruuasta (viljelymaan loppuminen ja maan tuottavuuden heikentyminen, ylilaidunnus)

5. kasvihuoneilmiö ja sen aiheuttamat ilmastonmuutokset

6. taloudellinen eriarvoisuus ja sen lisääntyminen (pohjoinen vs. etelä)

7. erilaisten maailmankatsomusten yhteensovittamattomuus (erit. islamilaiset ääriliikkeet)

8. rotuennakkoluulot ja kansallisten intressien ristiriidat

9. rajoittamaton väestönkasvu



Oletetaan, että nämä yhdeksän tekijää muodostavat yhdessä uhan ihmiskunnan rauhanomaiselle yhteiselolle. Lista ei tietenkään ole kattava, mutta siihen sisältyy kuitenkin keskeinen osa maailmanrauhaa uhkaavista tekijöistä. Listaa tarkasteltaessa käy selvästi ilmi, että osaan uhkatekijöistä emme juurikaan voi vaikuttaa. Toiset taas ovat meidän vallassamme, ainakin teoriassa.

Fossiiliset polttoaineet ovat rajallinen luonnonvara, ja käytännössä myös uusiutumaton. Öljy, maakaasu, kivihiili, ruskohiili jne. vähenevät ja mikään ei estä niiden loppumista. Ja kun uutta ei muodostu, ihmiskunnan tulee varautua elämään ilman tätä energiamuotoa. Mitään merkkejä tähän varautumisesta ei kuitenkaan ole havaittavissa, ei varsinkaan poliittisen päätöksenteon tasolla.

Useimmat teollisuusmaat ovat käytännössä jo kuluttaneet loppuun niiden alueilla olevat malmivarat. Ne ovat nopeasti ehtymässä myös muualta kasvaneen kaivostoiminnan seurauksena. Joissakin osissa Afrikkaa on edelleen potentiaalia, mutta varojen hyödyntämistä vaikeuttavat sodat ja levottomuudet noilla alueilla. Parhaassakin tapauksessa raaka-ainepula on pian edessä.

Suuria alueita uhkaa yhä paheneva pula vedestä. Ongelmat ovat pahimmat alueilla, missä samanaikaisesti on voimakas väestönkasvu käynnissä. Paikalliset konfliktit vesioikeuksista ovat jo arkipäivää (esim. Niilin vesi, myös Tonavan vesi). Jotkut äkkirikastuneet arabimaat yrittävät rahdata puhdasta vettä tuhansien kilometrien päästä pohjoisesta. Järjettömämpää hanketta on vaikea kuvitella. Toisaalta yhtä järjetöntä on tuhlata uusiutumattomia fossiilisia polttoaineita suolan erottamiseen merivedestä. Siihen voisi hyvin käyttää aurinko- ja lämpöenergiaa, jota arabimaissa on ylen määrin. Kuitenkin pula makeasta vedestä pahenee. Ongelma on alueellinen, mutta veden siirto alueelta toiselle ei ole perusteltua.

Ravinnon riittämättömyys monilla köyhillä alueilla on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, ja tilanne tulee koko ajan pahenemaan. Länsimaissa viljasta on aika ajoin ylituotantoa, mutta tämä ylituotanto ei riitä kattamaan kehitysmaissa olevaa ja pahenevaa vajetta. Lisäksi viljelykseen kelpaava maa alkaa olla jo kaikki käytössä, ja maaperän köyhtyminen pahentaa tilannetta koko ajan. Ravinto on rajallinen luonnonvara ja viljelyskelpoista maata ei voi lisätä. Ruuan tuotannon määrään voimme siis vaikuttaa varsin vähän.

Kasvihuoneilmiöstä ja sen haitoista kiistellään edelleen. Suurin osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että kasvihuoneilmiö on tosiasia ja että sen vaikutukset ilmastoon, sademääriin ja kasvillisuusvyöhykkeisiin tulevat olemaan dramaattiset. Kasvihuoneilmiön syyt tiedämme, ja ihmiskunnalla on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen.

Resurssien epätasainen jakautuminen maapallolla on aikamme suuria ongelmia. Rikas pohjoinen pitää hallussaan suurinta osaa maapallon resursseista ja kuluttaa niitä henkeä kohti moninkertaisesti verrattuna köyhän etelän väestöön. Tähän ongelmaan voidaan puuttua määrätietoisesti, jos niin halutaan. Pyrkimyksiä tähän suuntaan on, joskin toistaiseksi ne ovat riittämättömiä.

Kaksi suurta globaalista ideologiaa jakoi vielä vuosikymmen sitten maailman kahteen leiriin. Länsi pohjasi ajattelunsa ja taloutensa kristillis-juutalaiselta pohjalta nousseelle kapitalismille, ja sen vastapoolina oli materialismiin perustuva kommunistinen järjestelmä. Tämä asetelma on nyt käytännössä romahtanut, mutta tilalle ovat tulleet erilaiset ääriryhmät, joista mm. islamilaiset ääriryhmät näyttävät saavan kasvavaa jalansijaa useissa muslimimaissa. Laajamittaiset 'uskonsodat' ovat tuskin kuitenkaan vakava uhka tulevaisuudessa, ellei uskontoja sitten onnistuta valjastamaan politiikan palvelukseen. Erilaisia ideologioita tulee aina olemaan, mutta ne eivät välttämättä muodosta sellaista uhkaa, jolle ihmiset eivät voisi tehdä mitään.

Ihmiset maapallon eri puolilla ovat aikojen kuluessa kehittyneet varsin erilaisiksi sekä fyysiseltä ulkonäöltään että kulttuuriensa puolesta. Vaikka nykyisin pyritään vaikenemaan tästä aiheesta, se on tosiasia. On valheellista yrittää elää niin kuin tätä erilaisuutta ei olisi olemassakaan. Kulttuurit ovat erilaisia ja ne törmäävät jatkuvasti toisiinsa, sillä niiden intressit ovat keskenään ristiriitaisia. Myös eri kansat muodostavat yksiköitä, jotka ajavat omia etujaan, samoin kuin kansojen muodostamat erilaiset ja -kokoiset liitot. Ihmiset ovat tosin myös sosiaalisia olentoja, mutta he ovat sosiaalisia vain siinä määrin kuin se hyödyttää heidän omia varsin itsekkäitä päämääriään. Ihmiset pyrkivät varmistamaan oman turvallisuutensa sekä turvaamaan oman jatkuvuutensa. Tästä on väistämättä seurauksena jatkuva väestönkasvu, ellei sitä rajoita taudit, sodat, luonnonkatastrofit, nälänhätä jne.

Nyt olemmekin tulleet yhdeksänteen eli viimeiseen uhkaan, väestönkasvuun. Ei ole lainkaan vaikea päätellä, että näistä uhkista ylivoimaisesti suurin on juuri tämä, väestönkasvu. Itse asiassa tämä on kaikkien noiden muiden uhkien taustalla oleva perusuhka. Ellei nopea väestönkasvu olisi tosiasia, muidenkin uhkien mittasuhteet olisivat olennaisesti pienemmät, tai niitä ei olisi olemassakaan. Ravinnon riittäminen maapallolla esim. 3 miljardille ihmiselle ei ole mikään ongelma. Puhdasta vettä niin ikään riittää tuolle väkimäärälle, jos se maapallolla sijoittuu sellaisille alueille, missä on vettä. Fossiiliset polttoaineet tietysti vähenevät, mutta ne vähenisivät olennaisesti hitaammin, jos väestökehitys saataisiin alenevalle uralle ja sitten tasaantumaan korvaavuustasolle. Pienempi väestömäärä vähentäisi päästöjen määrää ja sitä kautta poistaisi maailmaa uhkaavan kasvihuoneilmiön. Metsiä ei tarvitsisi hakata polttopuiksi ja aavikoituminen mahdollisesti pysähtyisi.

Ennusteiden mukaan maapallon väkimäärä lisääntyy niin, että alimman projektion mukaan se kohoaa ensin 7.7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä ja alenee sitten 3.6 miljardiin vuonna 2150. Kaikkein korkeimman projektion mukaan väkiluku kasvaa peräti 27 miljardiin 2150 mennessä. Keskimmäisen projektion mukaan väestö lähes kaksinkertaistuisi nykyiseen verrattuna ja asettuisi tuonne 11 miljardin tuntumaan vuonna 2150. Kaikkien ennusteiden mukaan väestö lisääntyy varsin voimakkaasti ainakin vuoteen 2050 saakka.

Mitä sitten voidaan tehdä kasvun pysäyttämiseksi? Kasvuahan tapahtuu siellä, missä on kaikkein heikoimmat taloudelliset edellytykset väestön lisäykselle. Koulutuksella ja naisten aseman parantamisella väitetään olevan keskeinen merkitys kasvulukujen alentamisessa ja kasvun pysäyttämisessä. Näin varmaan on. Kuitenkin edellytykset koulutustason nostamiseksi kehitysmaissa ovat käymässä yhä vähäisemmiksi. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että kehitysmaissa asuvan väestön osuus koko maapallon väkimäärästä kasvaa nopeasti. Samalla kun varsinkin Afrikan väestönkasvu on hyvin nopeaa, länsimaiden väestökehitys on muuttunut jyrkästi laskevaksi. Väestösuhteet eri osissa maapalloa muuttuvat nopeasti, ja tämä tulee aiheuttamaan suunnattomia muuttopaineita kehitysmaista länsimaihin. Kaikkein köyhimmissä maissa koulutukseen ei yksinkertaisesti ole varaa ja samanaikaisesti koko ajan kasvava lasten määrä vaatisi yhä enemmän resursseja koulutukseen.

Ollaan siis noidankehässä eikä siitä ole ulospääsyä. USA, Kanada, Euroopan Unionin maat, Japani jne. sulkevat rajojaan massiivisen maahanmuuton estämiseksi. Keinot ovat tilapäisiä ja pitkän päälle tehottomia. Sallivatko vauraat maat tällaiset massamuutot kehitysmaista? Tuskin. Tiettyyn määrään asti niiden tulisi se kyllä tehdä, sillä näiden maiden omien asukkaiden halu ja kyky jatkaa sukua on katoamassa. Tai sitten kyse on tilapäisestä häiriöstä, jonka moderni syntyvyydensäännöstely on saanut aikaan. Jos nykyinen kehitys jatkuu, ennen pitkää länsimaiden alkuperäisväestö on vähemmistönä omassa maassaan ja maapallon elinkelpoiset alueet tulevat olemaan nykyisten kehitysmaiden asukkaiden hallussa. Ennen niin voittoisaa valkoista väestöä on vain pieninä vähemmistöinä siellä täällä. Ehkä he etsivät itselleen turvapaikkoja syrjäisiltä alueilta, missä he voivat nostalgisina muistella kadonnutta valkoisen rodun loiston aikaa.

Maailma jatkaa kurjistumistaan. Väestönkasvu jatkuu samalla kun lähes kaikista tärkeistä raaka-aineista ja muista elämälle välttämättömistä resursseista on yhä paheneva pula.

Mihin tämä kaikki johtaa? Luultavasti sellaiseen väestökatastrofiin, jossa valtaosa maapallon väestöstä tuhoutuu tavalla tai toisella. Ihmiset voivat hävittää toisiaan massiivisilla sodilla tai erilaiset taudit voivat ajaa saman asian.

Mutta voisiko sellainen vaihtoehto olla mahdollinen, että ihmiskunta huomatessaan edessä olevan katastrofin yhtäkkiä järkiintyisi ja tekisi kaikkensa tuhon estämiseksi? Radikaalit syntyvyyden säännöstelyohjelmat pantaisiin toimeen väestönkasvun alueilla, energian tuhlaus lopetettaisiin, länsimaiden asukkaat muuttaisivat radikaalisti elintapojaan luontoa säästävään suuntaan, köyhiä maita autettaisiin yhdessä tuumin jaloilleen, jne. Kyllä, teoriassa tämä on mahdollista. Mutta kuka tämä toteutumiseen jaksaa uskoa? Luultavasti ihmiskunta ei haluakaan katsoa nenäänsä pitemmälle. Tuskin se jaksaa välittää siitä minkälainen maailma on sadan vuoden päästä. Vaikka tietoakin olisi, sitä tuskin viitsitään soveltaa.

En ole niin naivi, että kuvittelisin ihmiskunnan käyttäytymisen muuttuvan niin radikaalisti kuin olisi välttämätöntä katastrofin ehkäisemiseksi. Ainut mitä voi toivoa on että se tapahtuisi lievempänä kuin mitä se pahimmillaan voisi tapahtua.

Varmaan monet muistavat vielä ns. Rooman klubin raportin Kasvun rajat vuodelta 1973. Klubi ennusti, että vuoden 2000 tienoilla on se maaginen hetki, jolloin yhtäkkiä teollisuustuotanto henkeä kohti romahtaa. Samoin ravinnon saanti henkeä kohti romahtaa ja syntyy maailmanlaajuinen nälänhätä. Luonnonvarat jatkavat vähentymistään kiihtyvällä vauhdilla. Ympäristön saastuminen voimistuu vähän myöhemmin, mutta sekin saavuttaa kulminaatiopisteen 2000-luvun alkupuolella. Väestön lisääntyminen jatkuu jyrkkänä lähes 2050-luvulle asti, kunnes väestön määrä sitten äkisti romahtaa erilaisten katastrofien seurauksena.

Mitä tuosta ennusteesta on sanottava nyt kun paraikaa eletään juuri tuota kriittistä aikaa. Luonnonvarojen kiihtyvä hupeneminen on ainakin tosiasia. Samoin väestön kasvu. Saastuminen niinikään on jatkanut kiihtymistään. Ravinnon määrä henkeä kohti ei ole vielä niin dramaattisesti vähentynyt kuin ennustettiin, suurelta osalta uusien tuottavampien viljalajien ansiosta. Tämäkin tie on nyt kuljettu loppuun ja useimmissa kehitysmaissa on pulaa ruuasta. Kaksi kolmannesta Afrikan maista on pakotettu tuomaan viljaa ulkomailta, vaikka valtaosa noista maista oli viljan nettoviejiä vielä 1950-luvulla. Ja tilanne pahenee koko ajan samalla kun väestön kasvu jatkuu kiihkeänä.

Kun 1967 menin ensimmäistä kertaa Tansaniaan sen väkiluku oli 8.5 miljoonaa. Nyt se on yli 32 miljoonaa (internetissä olevan laskurin mukaan se oli 17.11. 2000 klo 15.20 32,631,885 henkeä, ja koko maailmassa 6,089,781,000 henkeä). Väestö on siis nelinkertaistunut noin 35 vuodessa. Kehitys on samanlainen kaikkialla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Kuten jo on todettu, väestönkasvu on kaikkien muiden uhkatekijöiden taustalla oleva perusongelma. Ja on syytä muistaa, että väestönkasvu on eksponentiaalista. Vaikka vuotuinen väestön prosentuaalinen lisäys saataisiinkin alenemaan, kasvu on silti eksponentiaalista. Väestö tuplaa itsensä tietyssä määräajassa, ja väestön todellinen lisäys on joka kerralla kaksi kertaa edellistä lisäystä suurempi.

Todettakoon vielä, että väestönkasvun pysäyttäminen on ehdoton perusedellytys muiden ongelmien ratkaisemiselle. Kysymys on vain siitä tapahtuuko se ihmisten tietoisen suunnittelun tuloksena vai hallitsemattoman kaaoksen seurauksena.

Tilanne on sikäli outo, että koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa väestöpaine ei ole ollut samassa määrin maailmanlaajuinen kuin se on nyt. Asumaton villi luonto on valloitettu ja alistettu palvelemaan ihmistä. Viljelyskelpoinen maa on otettu käyttöön ja ilmaston kanalta välttämättömät trooppiset metsät on hakattu olemattomiin. Asumatonta villiä länttä ei ole. Buurit eivät voi enää lähteä pohjoisen suuntaan valloittamaan tuntematonta Afrikkaa. Kaikkialla väkeä on liikaa ja tilanne vain pahenee.

Tilanne on myös outo siinä suhteessa, että kun ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan pitänyt suurta lapsilukua menestyksen ja siunauksen merkkinä, takeena hyvästä tulevaisuudesta, nyt siitä onkin yhtäkkiä tullut todellinen uhka. Lapsiluvun radikaali rajoittaminen tuntuu sotivan itse luontoa vastaan. Ja niin se tekeekin. Luonnossa kaikki oliot ja lajit pyrkivät mahdollisimman tehokkaaseen lisääntymiseen. Ja kilpailun annetaan karsia heikot pois. Ihminen olisi siis ainoa olento joka toimisi tätä perusviettiä vastaan. Vastakkain asettuu siis ihmisen peritty tarve jatkaa sukua ja hänen tietonsa resurssien rajallisuudesta ja sen aiheuttamista rajoituksista.

Tämä on myös sellainen kysymys, jossa uskonnot luonteensa mukaisesti toimivat täysin toisin kuin mitä tilanne vaatii. Uskonnoille on ominaista elämän säilyttämisen ja suojelemisen korostaminen. En tiedä uskontoa, jossa suurta lapsilukua pidettäisiin pahana. Tilanne on täysin päinvastainen. Lähes jokainen uskonto pitää suurta lapsilukua siunauksen merkkinä, kun vastaavasti lapsettomuus koetaan rangaistukseksi ja kiroukseksi. Lisäksi uskonnot pitävät elämän syntymistä sellaisena asiana, mihin ihmisen ei pitäisi puuttua. Jumala tietää meitä paremmin mikä meille on hyväksi, näin opetetaan.

Varsinkin katolista kirkkoa pidetään takapajuisena, kun se ei salli sen paremmin aborttia kuin syntyvyyden keinotekoista sääntelyäkään. Suurista uskonnoista islam opettaa samalla tavalla. Uskonnot ammentavat auktoriteettinsa ja ohjeensa vanhasta perinteestä, ajalta, jolloin nykyisen kaltaista tilannetta ei ollut olemassa. Niiden on vaikea hyväksyä, että tässä asiassa tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua, johon ei ole ohjetta pyhissä kirjoituksissa.

Mitä sitten on reaalisesti tehtävissä? Ratkaisu on periaatteessa äärimmäisen yksinkertainen. Se on tämä:

$ Jokainen katsoo omalta kohdaltaan, että saattaa kaksi jälkeläistä maailmaan. Siis kaksi eikä yksi, niin kuin Kiinassa. Kun aivan kaikilta tämä ei onnistu, jotkut voivat saattaa kolmekin. Korvaavuustasolla säilyminen (väki ai kasva eikä vähene) edellyttää, että nainen synnyttää keskimäärin 2.08 lasta. Ihmisen perusoikeuksiin siis ei kuulu itse päättää, kuinka monta lasta hän itselleen haluaa. Siis toisin kuin Afrikan yhtenäisyysjärjestö (OAU) taannoin päätti.

$ Jokainen pyrkii elämään niin, että luonnon uusiutumattomia resursseja käytetään mahdollisimman vähän. Tämä ei tarkoita nurkkaan käpertymistä vaan tietoista valintojen tekoa.

$ Lakataan ajattelemasta, että kasvu, varsinkaan taloudellinen kasvu, olisi hyvä asia. Sanoudutaan siis yleisestä trendistä määrätietoisesti irti ja pyritään karttamaan turhaa kulutusta. Omalta osalta pyritään siis saattamaan taloutta alenevalle uralle.

Yksinkertaisia mutta samalla tehokkaita tavoitteita, joita jokainen voi omalta osaltaan soveltaa.







Population development, continents

1750 - 2050

y 1750 y 1800 y 1850 y 1900 y 1950 y 2000

y 2050

Africa 106 107 111 133 221 749

1766

Asia 502 635 809 947 1402 3585

5268

Europe 163 203 276 408 547 729

628

Lat.Am. + Car. 16 24 38 74 167 504

809

N. America 2 7 26 82 172 305

392

Oceania 2 2 2 6 13 30

46











Geographical distribution of the world population

(UN)

Africa

Europe L. Am. N. Am. China India Oth. Asia
y 1950 224 547 166 172 555 358 489
y 1995 719 728 477 297 1220 929 1289
y 2050 2046 638 810 384 1517 1533 2393
y 2100 2646 579 889 401 1535 1617 2699
y 2150 2770 595 916 414 1596 1669 2830



Projections of population growth (UN) (in millions)

Med High High/Med Low/Med Low
y 1950 2500 2500 2500 2500
y 1995 5700 5700 5700 5700 5700
y 2050 9400 11200 10800 8000 7700
y 2100 10400 17500 14600 7200 5600
y 2150 10800 27000 18300 6400 3600